Paasto > Paasto päiväkirja

Paastoaikast elämä ja mitä sit sen jälke?

Turkulainen Riitta Särkijärvi kertoo hersyvän hauskasti miten hänen paastonsa sujui. Eikä tarina tähän lopu, sillä kuulemme viikoittain kuukauden ajan miten Riitta selviytyy paaston jälkeen ja pääseekö hän tavoitteeseensa: islanninponi ratsastukselle!

1. Paastoaikast elämä
2. ..ja mitä sit sen jälke?
3. Vieläki aika köykäne viikko
4 ..ja kui sit sen jälke?


		Paastoaikast elämä Mää ole ain ollu perso makial, ainaki siit saakka ku mää kaks vuatiaana koukkisi lusikal ruahikost sinne kaatunu hianosokeri! Ja mitä vanhemmaks mää tule, sen enemmä toi makia elämä kerty toho vyätärönauhan kohral eikä sitä ylipaino meina sit poies saarakka. Ruakaremonti alottamine vaati ain jottalai sysäyst ja mää alotin korjama paaston kans! Mää sattusi osallistuma toho Vookeli nettipaastokilpailusse ja sain siit tom paastopaketi palkinnoks ja sen kans oliki helppo pärjätä. Mää kevensi ensiks reiluv viiko, et varmasti kaik onnistu ja sit mää aloti ensmäine päivä maaliskuuta ton Klaupersuolan kans. Mää en olk koska enne juanu sitä ja oli mar se kamalammakust…mut tehokast! Sunnunta 2.3. Pyhäpäivä meni viäl melke hämmästelles, vatta oli tullu tyhjäks ja välil mää oike ihmetteli, et kui kaik mehui ehti ollenka juarakka yhres päiväs! Miäs söi aamupalaks mun paistami pekoni ja muni, mut ei mun tehny miälikä. Eikä sitä makkarasoppa, mitä mää lämmiti sil päiväruaks. Illal oli huuhteluv vuaro ja sit kupilline teetä viäl enne maate meno. Maananta 3.3. Rokulipäivä töist, ku mää oli ollu vähä kipjä ja siin mul oliki sit hyvä aika totutella tohon köykässe keittiö. Mää sai hyvi vinkei tualt netist, et kannatta lämmittä toi tomattimehu kattilas ja mää laitoi siihe joukko viäl ton vihanesliäme ja ryysti sit lusikal lämmint soppa. Maistuski hyvält! Ruakaryypyks Synaratipoi ja raikast vettä. Tiista 4.3. Kello sois aikasi aamul taas ja se meinas töihimmeno. Kokemuksest mää tiäsi, et pitkä päivä töis vaati enemmä, ku ton lounassopa ja mää otinki mukka yhre ylimääräse mehumita. Yhtä ei ollu paha olo eikä pää kipjä, vaik kiiru oliki koko päivä! Illemmal sit viäl ohjekirjast päivällisresepti ja kupilline kuuma teetä ja nukkuma. Keskiviikko 5.3. Loppusuora ruppe häämöttämä, nälkä ei ol, mut jottalai miälitekoi tiätysti ja köykäne olo! Töis tavammukaset evät ja kaik meni hianosti. Miähe lautasel oli kermas haurutettu pyttipannu ja mää vaa ihmetteli, et tommostaki ne ihmiset syä. Huuhtelun kans ilta kohti ja sit teetä! Puntarivviisari pysähtys huuhteluj jälke neljä kilo aikasemmi ku enne, vaik mää ole ain luullu et siin vaakas o jotta vikka, ku viisari toppa ain samas paikas! Tosa paastotees alka toi piparminttu pikkuhilja muistutta saippuam makku, siihe noi vookelilaiset vois varmam miätti jottan toistaki vaihtoehto! Torsta 6.3. Tämä olis nyt kalenteri mukka viimine paastopäivä, mut mää kävi töist tulles varmuure vuaks luantaistuatekaupas ja ostim pari pottu mehu viäl! Samal reisul mää ostin tualt ”tavalisest” ruakakaupast miästä varten pussimuusii ja nakei. Mul o vähä simmone olo, et mahtak sitä osata lopetta, ku kaik o menny näi hyvi! Om mul sit luamuriisipussi kans, jos kumminki miäli muuttuu ja yks piän omena, minkä kans sen paaston sit saa aamul lakkama, jos silt tuntu. Mää huuhtelen kumminki viimise kerra tänä ehtol kaik kuanat reippasti poies ja juan tota paastoteetä sit myähemmi. Huamisev vois hyvi viäl paastota… Sit ku alka toi totuttelemine, ni sit alka kans mun uus elämä! Sen jälke mää miäti ain etukätte, et mitä mä meinan suuhuni pistä ja sit mää luppan pittä yhrem mehupäivä viikos, iha muistiv virkistykseks. Noit kävelysauvoi tarttis kans taas ruveta ulkoiluttama, et sais sit sitä kuntoaski vähä nousema. Ja kyl mää viäl mene sen Islannihevose selkänki niis uusis ratsastushousuissani, ku orotta tual kaapis ja yllätän teiät kaikki, vartoka vaa!

..ja mitä sit sen jälke?
18.3.2008

Mää keitin torstaillal viäl sitä luamuriisii ja laitin suurimma osa siit pakastepusseihi. Vähä mää jäti muavikeppuihi jääkaappi, et mää voin sit perjanta otta töihi mukka. Perjanta-aamul mää join kumminki viäl noit paastomehui ja sitä iankaikkist teetä! Töis mää sit lämmiti ruakatauol sitä luamuriisi mikros simmot, et mää kaasi sinne joukko tomattimehu ja vihanesliäme sekotust. Oli mar se pitkäst aika kiva syärä simmostaki ruaka, ku jäi jotta hamppankolo!

Vast lauanta mää sit raastin sen omena, ei se mikkä luamu ollu, mut piäni kumminki. Oli mul ostettuna sitä luannojjukurttiki purkilline ja sitä mää söin sit kans vähä.

Lounasruaka oliki sit yhtä juhla! Miäs söi jauhelihakastiket ja keitetyi peruni ja mää oti niist yhrem piänem peruna ittelleni. Porkkanaraastet oli iso kepulline, nii et siit riittä sit pyhäkski viäl. Siin Vookeli prosyyris sanotti, et kata se ruoka nätisti sihe lautasel…mut milläs yhtä piäntä peruna ja tota raastet pal katta, ei millä! Mää leikkasi sem peruna sit kuuttentoist pala ja toppasi raastet viäre. Mul tuli miele se vitsi siit vaaleast naisest, ku osti tota pitsa ja myyjä kysys, et laitetak neljä vai kahreksa ossa? Lait neljä vaa, emmää jaksa kumminka enemppä syärä, sanos naine. Hittast ja rauhallisest mää sit naposteli niit perunampalassi ja raastet ja ryyppäsi laiha Molkosanivettä pääl.

Pyhänä toi miäs sai kasleripihvei ja peruni ja mää söin taas peruna ja raastet. Mehut rupes kaik olema lopus ja mää ajatteli, et kyl se nyt sit saa piisatakki tämä mehuje juamine, et jatketa täl totuttelemisel ainaki pari viikko.

Tost uurest elämäst sevverra, et sauvakävely mää en olp pal viäl alottanu! Mua yskittä viäl niimpal, et jos siäl kävelyl tule tommone kauhia yskämpuuska, ni mil mää selvin kotti? Tost kävelykonest, tai hianommi kros-treinerist, mää pyhkisim pölyt ja sen kans mää jo käveli. Jos ruppe yskittämä, siit voi hypätä poies kyyrist koska vaa! Juise lauloi korvalappu-stereois rakastamise vaikeurest ja mää ajatteli siin veivatessani, et tost laihruttamise vaikeurestki vois joku kans väsätä jotta värssyi!

Pyhäillal mää pisti liämikuutio kattila ja neljä piänt peruna ja yhrem porkkana ja keiti soppa! Sitä mul oli sit maananta mukan töis ja toisem piäne kepullise mää söi sit koto. Vettä on kulunu kauhiasti, miäs kanta sitä selkä vääränä kotti, mut on sit hänelläki jotta homma! Omena tai panani mää ole pistelly välipalaks, illal mää syän noit naposteluporkkani ja sit ku surffaile viäl tual netis, ni ei tul ruakaka miäle. Mää sanosi vissi et neljä kilo om menny, mut viis niit jo on. Täsä ku piänaika jaksa ”totutella”, ni vois purota enemmänki!

Maananta mä tei ison kepun tuaresalatti ja siihe mää laiti tomatei ja paprika ja raejuusto joukko. Sitä mul oli sit evänäki ja sit semmost täysjyväleippä, ku om mankeloitu semmoseks levyks ja siin oj jottalai siämeni ja jyvi kamalasti joukos. Salatist riitti kahreks päiväks, mut siin välil mää kyl lankesi ostama kaupast tota mikrokeitto! Onneks siin ei ollu paljo kalorei…ja kurimpalautus oli sit heti seuraval päiväl, taas tota salatti, mut nyt siin oli laiha kanarrinta joukos! Saksil leikattu piäniks palasiks, melke enemmä niinku maku antamas.

Yhtäainoa pullampala mää en ol viäl syäny, enkä mittä karamellei tai suklaka vaik yskämpastillei mää en laske karamelleiks. Ainaki kaks naista oj jo sanonu, et mun naama on menny piänemmäks ja kyl vyätärönauhaski ov vähä enemmä tila. Taas sata jottalai räntä, taita olla sisäkävely tänäpä illallaki! Sitä enne vois viäl otta pakkasest tota luamuriisi ja laitta sen kans höyrytetyi vihanneksi.

Perjanta mää jo sauvakäveli äitin tykö tekemä viikkosiivoust ja lauanta mää kävi kaupunkil ostamas kolme pottu Piotta mehui, et saa piretty mehupäivä maananta, niinku mää lupasinki. Miähelki o sillo jotta meno, ei tartte sillekkä mittä ruaka laitta. Rappukäytäväs tuaksus hyvält ku mää tuli kaupunkist kotti, joku leipos vissi jottalai pulla … Meil oli lauanta kalaruaka, mut iha paistettuna vaa, eikä kerman kans uunis, niinku melke ain enne ja peruni ja tuaresalatti köykäsel fetajuustol!


		Viäläki aika köykäne viikko 24.3.2008 Pyhäruakana meil oli possullapa ja sipula ja porkkani uunis, keitetyi peruni ja tuaresalatti, mut emmää sitä liha pal syäny. Otiv vaa semmose piäne kikkara, et saa jottalai makku ton perunan kans. Mul on koto noit luantaistuotekaupast ostetui hasselpähkinöi ja niit mää olen sit vähä maistellu noitte porkkanie lisäks iltasi. Mää laita ain muutama pähkinä johonki piäne keppu, enkä sit kumminka ota lissä, vaik miäli tekis. Siin ananasmehukuuriski saa syärä jotta mantelei, ni mää ajatteli, et saman nämäki aja. Huvi ja urheilu vuaks mää purkasin illal viäl ton kävelykoneni alkutekijöihis ja putsasi siält ketjuistaki kaik pölyt poies ja rasvasi sen. Maananta mää sit kasasin sen takasi, et sai kävellä sisäl, ku tääl sato niimpal lunta, ettei lenkkareis parantunu ulos mennäkkä. Maananta oli kans se mun luppama mehupäivä ja mul oli varattuna sitävarte kolmelai mehu. Aamupalaks mää ryyppäsin tota Prekfasti lasillise ja sit töis mul oli muka sitä ananasmehu, ku niimpal on kehuttu. Kyl se oliki makia ja hyvä ja siit riitti viäl kaffetauokski iltapäiväl! Iltaruuaks oli sit pualestas tota raikast pualukka-akavemehu, kaik noit Piottan tekemi, siält samast kaupast, mist mää sem paastopaketinki hai. Tost paastost on kulunu vissi viäl sevverra piän aika, ettei tommone yks mehupäivä tuntunu missä! Tiista-aamul pitkäst aika ohkane leiväsiivu kalkkunal, vihanneksil ja köykäsel juustol kaffen kans ja sitä enne huikat tost Prekfastimehust. Taas oli niimpal liukast aamul, ettem mää viäl uskaltanu lähte pyäräl töihi, mut viimeistäs pääsiäise jälke mää jo koita! Siit tule kaks kerta viis kilometri ilmast kuntoilu, vaikkem mää mittä hikke asti poljekka. Tiistapäiväl mää söin tota proilerifilet ja illal porkkani taas ja kakskymment hasselpähkinä. Ihan tosi, mää laskin ne kaik! Siit pualukkamehust riitti viäl piän huikka enne maate meno ja kuppi kaffet pääl. Keskiviikko töis mää söin mikrokaurapuuro ja panani ja koton sit aikataval porkkanaraastet. Illal mää kävelin taas tol konel Mel Kipsonin kans ja mul oli melke yhtäpal hiki ku hänelki, vaik hänel oliki siin leffas pyssympiippu niskas aika kaua! Kiirastorsta mää juhlisin tota pääsiäise alkamist ja ostin töis lounal salatti meijä ruakalast. Siihe sai otta savulohta mukka ja sit oli salatillehtii, tomatei ja tuaret kurkku ja kaks piäntä pala täysjyväleippä. Villapaita mahtus jo aamul housuje sisäpualel, eikä ikinä enne olt tullu miäle koittakka! Toi mämmi munt houkutta pyhinä kauhiasti, mut onneks sitäki saa kans tommosena luamuna. Jos sit osta viäl sitä ”kevyt ja paksu” ruakakerma ja laitta iha vähä sokeri pääl, ni kyl siit varma kunnial selvi! Ja jos ei mikkä muu auta, ni sit täyty kävellä taas vaa vähä kauemmi. Pitkäperjanta me menti ystävie mökil ja siäl oli laitettu ruuaks tota muusi ja färssi. Mää oti molemppi vähä ja sit noit vihanneksi. Fatserin tummast suklast mää söin kaks piäntä palast ja siin mun juhlat sit oliki. Lauanta me tulti jo kotti takasi ja mää imuroisi ja pyhkisi lattiat ja pölyt huanekaluist, pesin kaks koneellist pyykki ja käytin kaupas. Ton uurastukse jälke mää annoin ittelleni luva syärä päivälliseks mikrokanakeito. Illal mää kävelin sit ton Ketun kans. Hän on kumminki niimpal vanhempi miäs, et me ei menty kauhian kovi, mut sevverra kauemmi, et kyl mul ainaki hiki tuli. Ja se mämmiki sai kyyti kyl, minkä mää söin sen köykäse ruakakerman kans, eikä se huano ollukka. Pääsiäissunnunta me syäti kuhafilei, keitetyi peruni, höyrytetyi ja tuarei vihanneksi, ku yks tuttava toi mökiltäs just merest nostettu kala. Mää oti mämmi tiätyst vähä jälkiruuaks, eikä meil sitä kukka muu syäkkä. Mahtak toi neiti Marple jaksa hyvi kävellä? Taas sata lunta… Maananta meil tuli mukulat syämä, sillo oli sit paahtopaisti ja perunamuusi ja tuaresalatti fetajuustol. Viarasvarana oli viäl suklavohvelei kaffen kans ja pääsiäismuni. Mää koveti luantoni vaa, enkä ottanu, vaik miäliki olis vähä tehny. Kattoka ku mää koitin niit ratsastushousui ja vaik ne jo sopiski kyl hyvi, vähä sais viäl paino purota. Nyt ei mun tavotteistani pal enä puutukka, se islannihevone vaa tualt konttie välist!


		Ja kui sit sen jälke? 31.3.2008 Pääsiäise jälkeinen tiista oli sit taas mehupäivä! Nyt mul oli vaa ananas- ja pualukkamehu varattuna ja iha hyvi ne riittiki. Siihe ananasmehuj joukko on piän pakko laitta vähä vettä, se om muute nii sakia ja makia. Ja juaksutta kyl vessas hyvi... Tyämatkapyöräilyst ei kannattanu haaveillakka, tääl tuli pyhinä niimpal lunta, ettei vissi koko talves! No, kävelykone vaan taas olohuone lattial ja veivama. Mää hain ton vattalihasvieterinki kaapist ja meinasi sata veto pinnistä, mut vähä vähemmäks se kyl jäi. Keskiviikkolounal mikrokaurapuuro ja tommost vauvarruokasoset jälkiruuaks. Iltapäiväl mää lämmiti luamuriisi vihannesliämes ja söin sen kans leiväsiivu, misä oli laiha juusto ja tomatei pääl. Sit mää lähri ajama tonne Mynämäkke. Ja uskoka tai älkä, nyt ei puutu enä sitä hevostaka! Siäl on semmone Jaakkolan talli, misä on pal noit issikoit ja sinne mää ajoi, vaik sillo oli niin kauhia tuuli ja niimpal tuiskutti lunta, ettei ettes meinannu nährä. Mää sain semmose talvikarvase vaalea hevose, Heimiri, enkä mää tiätty sen selkänkä päässy ku penkim päält! Siäl mää sit muitte rohkioitten kans tein kierroksi siin aitaukses. Kyl ne muut ravaski, mut mää koiti vaa pyssy siäl seljäs! Tämä oli sit viäl tämmöne harjotusreissu sitä kaua suunniteltu issikkavaellust varte. Illal ku mää tulin kotti, mää annoin ittelleni luva syärä kaks suklavohveli kaffen kans, niit ku jäi siit pyhäsest viarasvarast. Torsta-aamul löytys iha uusi lihaksi, tai kyl mar ne siäl ain o ollu, mut nyt ne tuntus vaa iha eri taval! Niimpal mul oli uutta enerkia, et mää keiti oike oikia kaurapuuro aamul pual kuure aika. Miäski söi mielelläs…Eväiks mää oti sit pualikka sämpylä juustol, piäni porkkani, pananin, omenan ja aprikoosimmakust vauvarruaka. Niinku huamaatte, emmää ol viäläkä osannu ruveta mittä mässäilemä! Päivällisruuaks oli taas noit proilerifileit, ku niist sanotan kans, et nee on köykässi. Kävelykonel piäni spurtei illal, nyt mää kattosi siin samas noit lasten piirretyi myyrä-elokuvi. Perjanta taas töis vauvarruokasoset ja porkkani ja omeni ja nyt mul on aivvaa pualikas sämpylä tervellisil täytteil aamukaffel, ku enne oli ain kokonaine. Päivälliseks koto köykäst mikrokeitto ja sit äitin tykö viikkosiivouksel. Hänen kans syäti sit jäätelötöttöröt jälkempäi, mut pullakaffei ei kumminka keitetty. Lauanta määki söin pitkäst aika pastaruaka, maltillise annokse jauhelihakastikkel ja tuaresalatti sivus. Luantaistuatekaupast tuli taas haettu noit Piottam mehupotut maanantaita varte ja uus pussi hasselpähkinöi. Illal mää keiti kattilallise luamuriisi valmiiks pakkase seurava viiko lounai varte ja sit mul on noit pakastevihanneksi varattuna kans. Pyhänä mää tei ison kepun tuaresalatti ja siihe joukkon kolme prosenttist fetajuusto. Maksakastiket ja peruniki mää vähä söin, emmää pystyny vastustama kiusaust. No, sauvakävelyreissu illal…ja sit ku toi lumi vihronki kaik sula, ni pyäräl töihi! Tämä onnyt sit viimine pakina näil sivuil. Sevverra mää voin tost paastost viäl sanno, et mun miälestäni sitä kannatta koitta, ainaki tämmöste makiahimoste pullukoitte, ku määki ole. Jos ei muute saa sitä kauhia mässämist loppuma, ni paaston kans varmaste onnistu, siit mul on omakohtast kokemust! Perusterve tarttis tiätty olla, et kroppa kestä, eikä siit mittän kauhioi euforioi kyl tul, mut hyvä ja köykäne olo sentä. Ja see kannatta kans muista, et kaik ei onnistu paastoma ikinä. Toisil ei vaa luannista ja sillon täyty ehrottomast lopetta, ei se paasto iha mittä leikki kumminka ol! Mull toppa nyt vaakavviisari kuus kilo alempa ku enne ja kaik se tost paastost lähti liikkel. Kaikil ”normaleil” ihmisil paastomist voi suasitella sit vaik ton sualiston puhristamiseks. Jos ette usko, kuimpal sinne sualemmutki mahtu niit kuana-ainei, ni paastol vaa ja huuhtoma! Täält Vookeli netistki saa pal hyvi neuvoi. Mää koitan nyt pyssy täl köykäsemmäl linjal niin kaua, et mum painoni putto ainaki siihe, misä se oli kakskymment vuatta takaperi, ku mää menin tähä nykyssen tyäpaikka. Matka ov viäl, mut ei se paha tinki kumminka ol! Kauhiast lämpimi kevä ja kesän toivotuksi kaikil, pitäkä hualta ittestänne, paastomal tai muute! Ai nii, kylmar te huamasitte ton uuren kuvan?