Aito vuoristoarnikki (Arnica montana) ei viihdy runsasravinteisilla, kalkkipitoisilla mailla. Se on kotonaan karuilla alppirinteillä ja karjamailla aina kahdentuhannen metrin korkeuteen. Siellä se kukkii kesä-heinäkuussa kookkain, kullankeltaisin kukin loistaen kilvan alppiauringon kanssa. Alempana laaksoissakin se viihtyy laihassa, hiekkapitoisessa maassa, kunhan se saa riittävästi aurinkoa.

Vuoristoarnikki on rauhoitettu Sveitsissä monen muun arvostetun rohtokasvin tavoin. Liika poiminta ja huonontuneet kasvuolot ovat harventaneet lajia niin, että keruuta on nykyään jouduttu rajoittamaan.

Arnikkia käytetään paitsi kasvilääkkeissä myös monissa kosmeettisissa valmisteissa. Kysynnän tyydyttämiseksi on jouduttu turvautumaan muihin arnikkilajikkeisiin. Niiden tehoa ei kuitenkaan voi verrata vuoristoarnikkiin.

Ei siis ihme, että aidon vuoristoarnikin kesyttämistä on yritetty pitkään ja hartaasti. Viljely-yritykset ovat kuitenkin epäonnistuneet poikkeuksetta. Kylvö avomaalle ei antanut tulosta, ja vielä huonommin vuoristoarnikki menestyi kasvihuoneessa. Pääteltiin, ettei se yksinkertaisesti sovellu viljeltäväksi.

Huonoista kokemuksista huolimatta professori Ulrich Bomme aloitti vuoristoarnikilla viljelykokeet parikymmentä vuotta sitten baijerilaisessa maatalouden tutkimuslaitoksessa. Lopulta hän onnistui siinä, minkä oli kuviteltu olevan mahdotonta. Yli kymmenvuotisen kehitystyön tuloksena onnistuttiin kehittämään lajike, jolla viljeltynä oli kaikki aidon vuoristoarnikin halutut ominaisuudet.

Edelleenkin vuoristoarnikin viljely on tarkkaa puuhaa, sillä se valitsee tarkoin kasvupaikkansa. A. Vogel-tuotteiden valmistaja Bioforce on ainoa, joka on onnistunut sen viljelyssä, kiitos professori Bommen tutkimustyön. Bioforcella on pitkäaikaiset viljelysopimukset, jotka turvaavat arnikinkukkien saannin luomuviljelyyn sitoutuneilta tiloilta. Tuoreet, käsin poimitut kukat työstetään Bioforcelle edelleen vuorokauden kuluessa poimimisesta arnikkigeeliksi (Atrogel).

Lähde: A. Vogel´s Gesundheitsnachrichten 1 / 2004