Alkuvoimaa luonnosta
 punahattu

Fytoterapia eli kasvilääkintä, terveyden hoitaminen miedoilla rohtokasveilla, on yhtä vanhaa kuin ihminen itse. Kasvit -  niin voimakkaasti vaikuttavat lääkekasvit kuin miedot rohtokasvitkin - ovat olleet tärkeimpiä lääkkeitä vuosituhansia. Vielä vuosisatamme alussa apteekeissa oli laaja valikoima mitä erilaisimpia kuivattuja rohdoksia ja rohdostinktuuroja, joista sekoitettiin kulloinkin tarvittavat lääkkeet. Monien rohdosten osalta oltiin omavaraisia, sillä  apteekkarit velvoitettiin meillä pitämään omaa lääkeyrttipuutarhaa aina 1930-luvulle saakka.

Itsehoitoon mietoja rohtokasveja

Kasvilääkinnässä käytetään vain mietoja rohtokasveja eli fytoterapeutikoita. Näille kasveille on ominaista hillitty, hitaasti ilmenevä vaikutus, ja niiden vaikutus kohdistuu lähinnä sairauksien syntyä sääteleviin mekanismeihin.

Mietojakin rohtokasveja käytettäessä on  aina syytä noudattaa annosteluohjeita ja ottaa huomioon allergisten reaktioiden mahdollisuus. Vain tavanomaiset, pienehköt vaivat sopivat itsehoitoon. Varsinaiset sairaudet kuuluvat aina lääkärin hoitoon. Sairauksien tukihoidossa käytettävistä rohtokasvivalmisteista on aina neuvoteltava lääkärin kanssa.

Kasvilääkintä on kokonaisvaltaista

Kasvilääkintä on luonteeltaan holistista eli kokonaisvaltaista. Juuri holistinen ajattelutapa on yksi fytoterapian olennaisimmista eroista vallitsevaan lääketieteeseen.

Holistisuus tulee esiin kahdella tavoin. Kasvirohdot sinällään ovat holistisia, ts. kasvin kokonaisuuden ajatellaan saavan aikaan toivotun terapeuttisen vaikutuksen, kun lääketieteessä yleensä taas pyritään eristämään ja väkevöimään kasvin yksittäiset, vaikuttavat yhdisteet.

Holistisuus on myös sitä, että  ihmistä hoidetaan kokonaisvaltaisesti eikä pyritä vain tietyn sairauden oireiden poistamiseen.

Teho perustuu moniaineisuuteen

Mietoja kasvivalmisteita lääkintään käyttävä perinteinen kasvilääkintä korostaa kasvin luonnollista kokonaisuutta ja kasvin kaikkien aineiden merkitystä paranemisprosessissa. Allopatia (vallitseva lääkitsemistapa) sen sijaan perustuu täsmälääkintään ja tarkkaan annostukseen, mikä edellyttää tehoaineiden puhtaaksieristämistä.

Perinteisessä kasvilääkinnässä ajatellaan, että kasvin kaikki aineosat vaikuttavat sen tehoon. Oikeastaan nk. tehottomia aineita ei ole olemassakaan. Myös lääkevalmisteessa käytetyillä valmistusaineilla on merkitystä. Esimerkiksi yrttien tehoaineiden uuttamisessa käytettävä alkoholi  edistää näiden hyödyntämistä elimistössä.

Alfred Vogelin, mukaan rohtokasvin sisältämien aineiden keskinäistä suhdetta ei saa muuttaa. Kasvi kokonaisuudessaan saa aikaan halutun terapeuttisen vaikutuksen. Siksi paras lopputulos saadaan uuttamalla tuore kasvi - tai kasvin osa - kokonaisuudessaan eikä eristämällä siitä joitakin yksittäisiä aineita. Tämä näkemys on tutkimuksin todistettu oikeaksi. Miedoista rohdoksista ei ole syytä eristää yksittäisiä tehoaineita, sillä niiden vaikutus on parhaimmilaan kokonaisuutena, kasvin kaikki ainesosat sisältävänä valmisteena.


tulostaprint-icon

tulostaprint-icon

0 tuotetta ostoskorissa