Rohdoskasvit > Arnica (Arnikki)

Rohdos
Arnikinkukka

Heimo
Asteraceae
(=Compositae)
Mykerökukkainen

Yleistä	Historia	Käyttö rohdoksena

Arnica montana L.
Etelänarnikki

Aito vuoristoarnikki, myös etelän arnikkina tunnettu Arnica montana (Asteraceae) on tyypillinen Euroopan vuoristoalueiden kasvi. Se viihtyy karuilla alppirinteillä ja karjamailla aina kahdentuhannen metrin korkeuteen. Siellä se kukkii kesä-heinäkuussa kookkain, kullankeltaisin kukin. Se viihtyy myös alempana laaksoissa laihassa, hiekkapitoisessa maassa, kunhan se saa riittävästi aurinkoa.
Vuoristoarnikin keruuta on rajoitettu, sillä liika poiminta ja huonontuneet kasvuolot ovat tehneet siitä uhanalaisen. Arnikkia käytetään paitsi kasvilääkkeissä myös monissa kosmeettisissa valmisteissa. Suuren kysynnän vuoksi kosmetiikkateollisuus käyttää muita arnikkilajikkeita.

Arnikin sukunimi tulee kreikkalaisesta sanasta ”arnakis”, joka tarkoittaa lampaan turkkia. Sana viittaa kasvin huopamaisiin verholehtiin jotka ympäröivät kukkaa. Kasvin lajinimi ”montana” viittaa vuoristoon, kukan kasvupaikkaan.

Historia

Arnikki on ollut tunnettu lääkekasvi mm. Amerikan intiaanien parissa. Euroopassa arnikkia on käytetty 1500-luvulta lähtien mustelmien, ruhjeiden, turvotusten ulkoiseen hoitoon, jossa se onkin erittäin tehokas. Arnikin lehtiä on myös poltettu tupakan tapaan jonka takia sitä on kutsuttu myös vuoristotupakaksi (mountain tobacco).

Saksalaisen runoilijan ja tiedemiehen Göthen on kerrottu sanoneen, että arnikki pelasti hänen elämänsä. Hän nautti päivittäin kupin arnikkiteetä ehkäisemään sydänvaivojaan. Arnikkia käytettiinkin sisäisesti sydänvaivojen lisäksi moniin vaivoihin kuten mm. masennukseen ja anemiaan.

Sivun alkuun

Käyttö rohdoksena

Rohdoksena käytetään arnikin kukkamykeröitä.

Arnikki on suhteellisen nuori rohtokasvi verrattuna moniin jo antiikin ajoilta tunnettuihin yrtteihin. Sitä alettiin vasta 1500-luvulla käyttää rohtotarkoituksiin. Sisäisesti käytettynä arnikki voi aiheuttaa sivuvaikutuksia. Se laajentaa verisuonia tavalla, joka saattaa vaarallisesti alentaa verenpainetta. Väärä annostus aiheuttaa huimausta, sydämen rytmihäiriöitä ja jopa laamaantumista. Nykyään arnikkiteen tai -tippojen valmistuksesta ja omin päin nauttimisesta varoitetaan.

Ulkoisesti käytettynä arnikilla on monipuolisia tulehdusta hillitseviä ominaisuuksia. Esimerkiksi Sveitsissä A. Vogelin Atrogel-arnikkigeeliä myydään ennen muuta reumageelinä, mutta se soveltuu muunkinlaisten lihas- ja nivelvaivojen hoitoon.
Arnikkia on perinteisesti käytetty mm. mustelmiin sekä ruhjeisiin. Arnikkigeeliä suositellaan lihaskipuun ja esimerkiksi erilaisiin urheiluvammoihin kuten venähdyksiin, nyrjähdyksiin ja rasituksen kipeyttämiin lihaksiin. Sitä kannattaa sivellä heti loukkaantumisen jälkeen iholle, ei kuitenkaan rikkoutuneille alueille. Arnikki nopeuttaa ihonalaisten verenpurkaumien hajoamista ja kudoksen tervehtymistä.

Arnikin sisältämät aktiiviset ainesosat, seskviterpeenilaktonit, kykenevät estämään erästä keskeistä tulehdustekijää (NFκB). Se vaikuttaa myös positiivisesti interleukiineihin ja TNF-alfaan, joiden määrä veressä kohoaa tulehduksen aikana. Arnikilla saadaan aikaan samankaltainen, tulehdusta hillitsevä vaikutus kuin kortisonilääkityksellä. Seskviterpeenilaktoneilla on tulehdusta estävän vaikutuksen lisäksi myös kipua lievittävää ja mikrobien kasvua estävää vaikutusta.
Seskviterpeeneihin kuuluvien helenaliinin ja dihydrohelenaliinin lisäksi arnikissa on muitakin vaikuttavia aineita, joista muutama on osallisena tulehdusta estävässä reaktiossa.

Arnikin ulkoisella käytöllä ei ole todettu sivuvaikutuksia. Mykerökukkaisille allergisille se ei kuitenkaan sovi.

Aitoa vuoristoarnikkia on A. Vogelin Atrogel-arnikkigeelissä.

Sivun alkuun