Alkuvoimaa luonnosta

Yleistä

Neidonhiuspuu, Ginkgo biloba (L.), Ginkgoaceae, on jopa 1000-vuotiaaksi kasvava puu. Sen lehdet muistuttavat valloillaan olevia neidon hiuksia. Nykyään neidonhiuspuu kasvaa luonnonvaraisena vain Kauko-Aasiassa. Neidonhiuspuuta on pidetty Kaukoidän maissa pyhänä puuna monien parantavien ominaisuuksiensa ansiosta, mistä syystä se on ollut luostareiden erityisessä suosiossa.

Neidonhiuspuuta viljellään edelleenkin lääkekasvina Kiinassa, Japanissa, Koreassa sekä myös Keski-Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Ginkgo on helppo viljeltävä, sillä se on erittäin pitkäikäinen ja äärimmäisen kestävä tuholaisia ja ilmansaasteita vastaan. Näiden ominaisuuksiensa ja kauneutensa vuoksi neidonhiuspuusta on tullut suosittu koriste- ja tienvarsipuu suurissakin kaupungeissa.

Neidonhiuspuun sukunimi "Ginkgo" tulee japanilaisesta sanasta ”Ginkyo” joka tarkoittaa hopeista aprikoosia (gin=hopea, kyo=aprikoosi). Tämä viittaa neidonhiuspuun hopeisiin kukkiin ja siemeniin, jotka kypsinä näyttävät pieniltä aprikooseilta. Lajinimi "biloba" tarkoittaa kaksi-liuskaista sillä viuhkanmuotoinen lehti on jakautunut keskeltä kahteen puoliskoon.


 

Historia

Neidonhiuspuu on luokkansa ainoa elävä edustaja. Se kasvoi ja kukoisti jo dinosaurusten aikaan yli 270 miljoona vuotta sitten.  Noin 7 miljoonaa vuotta sitten se katosi Pohjois-Amerikasta ja Euroopasta n. 2,5 miljoonaa vuotta sitten. Neidonhiuspuuta pidettiin sukupuuttoon kuolleena lajina, mutta 1691 saksalainen botanisti Engelbert Kämpfer löysi neidonhiuspuun Japanista. Neidonhiuspuu oli selviytynyt muuttumattomana Kiinassa, jossa sitä  kasvoi luostareiden ja palatsien puutarhoissa. Sieltä puunsiemenet levisivät Japaniin ja Koreaan.

Eurooppaan siemenet saapuivat 1700-luvun alkupuolella Kämpfernin mukana. Neidonhiuspuun ominaisuuksista kertoo sekin, että neljä puuta selviytyi Hiroshimaan pudotetusta atomipommista. Ne kasvavat Hiroshimassa vieläkin ja siksi niitä kutsutaan myös toivonpuiksi.

Perinteinen kiinalainen lääketiede käytti neidonhiuspuunsiemeniä mm. astmaan, yskään ja rakkovaivoihin.



 

Käyttö rohdoksena

Rohdoksena käytetään neidonhiuspuun lehtiä. Lehtien käyttö länsimaisessa lääketieteessä on melko uutta, mutta jo hyvin tunnettua. Nykyään ginkgo kuuluu Euroopassa, varsinkin Saksassa ja Ranskassa, eniten käytettyihin kasvirohtoihin.

Neidonhiuspuun lehdissä on mm. flavonoideja, ginkgolidi- ja bilobaliditerpeenejä. Ginkgon lehdistä tehdyllä uutteella on monenlaisia aktiivisia vaikutuksia. Se parantaa verenkiertoa, pitää veren sopivan juoksevana ja torjuu tukoksia. Lisäksi se laajentaa verisuonia, torjuu niiden turvotusta ja tasoittaa läpäisevyyttä. Näiden ominaisuuksien johdosta se torjuu monia vanhuuden vaivoja.

Saksan komissio E on hyväksynyt vuonna 1994 ginkgon käytön dementiaan, viherkaihiin, vanhusten huimaukseen ja tinnitukseen.

Ginkgo on erinomainen esimerkiksi kalkkeutumisesta johtuvissa ääreisverenkiertohäiriöissä, mm. katkokävelyssä. Sillä lievitetään aivoverenkiertohäiriöitä, ajattelu- ja muistivaikeuksia, pitkän ja varsinkin lyhytkestomuistin vaikeuksia ja dementiaa. Se sopii vaihdevuosissa oleville ja vanheneville naisille verenkiertoa parantavien ominaisuuksiensa vuoksi. Sitä käytetään myös impotenssissa, viherkaihissa ja verenkierron vähäisyydestä ja happivajeesta johtuvassa näön hämärtymisessä. Tärkeä käyttöalue on myös kylmät ja turpoavat jalat.

Kestävien ja parhaiden tulosten saavuttamiseksi uutetta on käytettävä vähintään 12 viikkoa säännöllisesti.

Neidonpuun lehtiuutteen ohjeenmukaisesta käytöstä ei ole todettu vakavia sivuvaikutuksia, ainoastaan ruoansulatushäiriöitä ja päänsärkyä voi ilmetä. Uute ei sovi verenohennuslääkkeiden kanssa, eikä sitä pidä käyttää ennen leikkausta ainakaan pariin vuorokauteen.

Neidonhiuspuun lehtiuutetta on A. Vogelin Geriaforcessa.


 

Tieteellinen luokittelu

Rohdos: Neidonhiuspuunlehdet

Heimo: Ginkgoaceae, Ginkgokasvi

Synonyymi: Pterophyllus salisburiensis

NELSON Salisburia adiantifolia SMITH

Kansannimet: Temppelipuu


 
 

tulostaprint-icon