Alkuvoimaa luonnosta
Hypericum perforatum L.


Yleistä

Mäkikuisma (Hypericum perforatum) kasvaa luonnonvaraisena lähes kaikkialla Länsi-Euroopassa. Suomessa sitä tapaa vain maan eteläisissä osissa kuivahkoilla kedoilla ja lehtometsissä.

Mäkikuisman lehdet ovat soikeat ja niiden kärjessä on läpinäkyviä pisteitä. Kukat ovat kullankeltaiset ja mustapilkkuiset.

Mäkikuismasta käytetään monissa kielissä juhannukseen viittaavaa nimeä (ruots. Johannisört, engl. St. John´s Wort). Myös Suomessa mm. mäkikuismaöljy tunnetaan johannisöljynä. Nimi selittyy kasvin tavallisesti juhannuksen aikoihin alkavalla kukinnalla. Mäkikuisman komeita, kirkkaan keltaisia kukintoja voi poimia aina heinäkuun lopulle saakka.

Kasvin sukunimen ”Hypericum”  arvellaan tarkoittavan kreikkalaista titaania Hyperionia, auringonjumala Helioksen isää. Lajinimi ”perforatum” puolestaan tarkoittaa lävistettyä, joka viittaa lehtien läpinäkyviin pisteisiin.

Hypericum-lajeja tunnetaan yli 60, mutta ylivoimaisesti eniten on tutkittu lääkkeeksi käytettyä Hypericum perforatumia.

Historia

Mäkikuisma mainitaan useissa vanhoissa kirjoituksissa. Jo Dioscorides kuvailee neljä eri Hypericum-lajia ja suosittelee niitä lonkkahermo-  eli iskiassärkyyn. Antiikin ajoista lähtien kasvilla on ollut merkittävä asema eurooppalaisessa kasvilääketieteessä, ja sitä on käytetty monien erilaisten vaivojen hoidossa. Paracelcus suositteli mäkikuismaa mm. hallusinaatioihin ja haavoihin.

Keskiajalla Euroopassa mäkikuisman uskottiin omaavan suojaavia voimia. Juhannuksen kerätty kuisma suojeli pahoja henkiä ja melankolian demoneita vastaan. Oven ja ikkunoiden päälle ripustettuna, tai taskussa kuljetettaessa se suojeli noitia ja ukkosta vastaan. Mäkikuisman lehdissä olevia läpinäkyviä pisteitä pidettiin paholaisen pistoina. Kasvia käytettiinkin mm. paholaisen karkoittamiseen ja siitä tuli kasvin nimi ”fuga demonum” , paholaisen pako. Myöhemmin on todettu, että nuo maagiset pisteet ovat haihtuvan öljyn täyttämiä soluja, jotka valoa vasten näyttävät läpikuultavilta.

Lääkkeellisiin tarkoituksiin kuismaa käytettiin mm. ripuliin, hysteriaan ja hermostuneisuuteen.

Käyttö rohtokasvina

Rohdoksi käytetään kukintansa alkavan kasvin versoja ja kukintoja.

Suomessa mäkikuisma kuuluu lääkeluetteloon. Lääkelaitoksen hyväksymä käyttöaihe mäkikuismalle on rohdosvalmiste lievän masennuksen ja alakuloisuuden lievitykseen tai hoitoon aikuisille.

Mäkikuisman vaikuttavat aineet ovat punainen hyperisiini-niminen väriaine sekä floroglusinoli hyperforiini. Niiden teho on osoitettu lukuisissa kliinisissä testeissä. Mäkikuisma näyttää estävän monoamiini-oksidaasi-entsyymiä (MAO). Tämä ominaisuus tekee siitä tehokkaan lääkkeen endogeeniin (sisäsyntyiseen) masennukseen ja vähäisemmässä määrin myös eksogeeniin (ulkosyntyiseen) masennukseen. Mäkikuismavalmisteiden masennusta torjuvat vaikutukset tulevat yleensä esiin 10-14 vuorokauden käytön jälkeen. Mikäli vaikutusta ei havaita 6-8 viikon käytön jälkeen, käyttö on syytä lopettaa. Mäkikuismassa on myös aineita, jotka vaikuttavat rauhoittavasti. Joidenkin tutkijoiden mukaan Hypericum toimii serotoniinin takaisinoton estäjänä kuten monet mielialalääkkeet.

Mäkikuismauutteen on todettu vaikuttavan myös antibakteerisesti, tulehduksia hillitsevästi, verenkiertoa edistävästi ja haavoja umpeuttavasti.

Mäkikuismaa suositellaan käytettäväksi lievään ja keskivaikeaan masennukseen sekä torjumaan bakteereita ja viruksia.Ulkoisesti mäkikuismaa käytetään ihoöljynä kuivalle, haavaiselle iholle.
Mäkikuisma on yleensä hyvin siedetty. Sen sisältämän hyperisiinin tiedetään kuitenkin aiheuttavan herkistymistä auringonvalolle etenkin vaaleaihoisilla. Riskiä lisää mäkikuisman (johannisöljyn) ulkoinen käyttö. Öljyä ei tule sivellä iholle silloin, kun oleskellaan auringossa tai solariumissa, vaan vasta auringonoton jälkeen lievittämään mahdollista punoitusta ja kirvelyä.

Mäkikuismavalmisteita ei tule käyttää raskauden ja imetyksen aikana. Koska mäkikuismalla saattaa olla yhteisvaikutuksia muiden lääkkeiden kanssa, sen käytön aloittamisesta tai lopettamisesta tulee keskustella ensin hoitavan lääkärin kanssa, mikäli samanaikaisesti käytetään muita lääkkeitä.

Mäkikuismaa on A.Vogelin Hyperiforce Nova -tableteissa sekä Johannisöljyssä.

 

Tieteellinen luokittelu

Rohdos: Mäkikuisman verso

Heimo: Hypericaceae (=Guttiferae), Kuismat

Synonyymi: H. officinale Steud. H. vulgare Lam.

Kansannimet: Ajosheinä, hepomatara, johanneksenminttu, kiroruoho, läpikuisma, sianveriheinä, teeheinä, viinaheinä.

 
 

tulostaprint-icon