Meillä on ollut vähän erilainen syksy kun olemme asuneet elokuvan ennakkokiertueen vuoksi paljon hotelleissa. Suomalaisten hotellien aamupalat ovat aika tasalaatuisia, mutta yksi yhteinen tekijä niissä on, ja se on puute, nimittäin se, että keitettyjen kananmunien kanssa ei ole tarjolla Herbamare-suolaa! Tuukka sen totesi ääneen muutama päivä sitten hotelliaamiaisella, että ”kananmunien syönti tuntuu ihan turhalta kun ei ole Herbamarea.” Ja se on juuri näin. Tai ainakin tosi paljo mauttomampaa se on. Minä olen kasvanut perheessä missä Herbamare oli ainoa pöytäsuola mitä käytettiin, ja nyt 15 vuoden yhdessäolon jälkeen olen tartuttanut saman tavan myös Tuukkaan.
Toki käytän Herbamarea välillä ruoanlaitossakin. Sillä on esimerkiksi tärkeä rooli helpossa dijon-sinappipohjaisessa salaatinkastikkeessa mitä teen lähes päivittäin. Mutta juurikin tämä kananmuna on se juttu missä Herbamare suola on parhaimmillaan. Lapsuudenkodissani meillä keitetyt aamiaiskananmunat syötiin aina munakupeista lusikalla, mutta nyttemmin ainakin kotioloissa olen alkanut käyttämään Tuukalta oppimaani ronskimpaa tapaa kuoria kananmuna kokonaan ja syödä se sormin. Niinpä lapsille on syntynyt hauska tapa kaataa Herbamare suolaa aina lautaselle ja dipata kananmunaa siinä. Ainoastaan aina joutuu jarruttamaan ettei homma mene överiksi ja suolaa syödä liikaa, kun se kerta on niin hyvää. Perinne siis jatkuu vahvana, ja mikäs siinä. Enemmän makua ja vähemmän suolaa, ei ole siis mitään syytä jarruttaa suvun pysyvän makuperinteen jatkumista.
