Ketoosi

Ketoosi on seurausta paaston – vapaaehtoisen tai olosuhteiden aiheuttaman ravinnon niukkuuden – aikaansaamista muutoksista elimistön hormonitasapainossa. Veren insuliinipitoisuuden laskiessa ja glukagonipitoisuuden noustessa elimistö siirtyy ravintoaineiden varastoinnista varastojen purkuun. Maksa alkaa muodostaa vapaista rasvahapoista ketoneja, joita elimistö kykenee käyttämään energianlähteenä.

Paaston alkupäivinä ketoneiden tuotanto ei ole kovin voimakasta. Se kuitenkin tulee yhä tärkeämmäksi energianlähteeksi paaston edetessä.  5. ja 6. paastopäivästä lähtien ketoottinen tila on voimakkaimmillaan ja ketonit ovat elimistön tärkein energianlähde.

Vaikka ketoosilla on kehoa happamoittava vaikutus, se ei ole mikään sairaustila, vaan elimistön luonnollinen reaktio energiansaannin turvaamiseksi. Ketonit ovat tärkeä energianlähde jopa vastasyntyneillä, sillä äidinmaidon rasvapitoisuus on suuri, kun taas sen hiilihydraattipitoisuus on pieni. Paaston aikana ketonit ovat elimistölle tärkeä energianlähde, sillä ne mahdollistavat glukoosin säästämisen aivojen energianlähteeksi. Jos paasto pitkittyisi, aivot tosin sopeutuisivat ketoaineidenkin käyttöön niin, että ne korvaavat osittain glukoosin.

Ketoaineenvaihdunnalla on myös se hyvä puoli, että se vähentää proteiinien hajottamista lihaskudoksessa. Se myös vähentää näläntunnetta, mikä helpottaa paastoavan oloa.

Ketoosin tunnistaa paastoajalle tyypillisestä, imelänhajuisesta hengityksestä. Nyt kannattaa huolehtia erityisen hyvin suuhygieniasta. Harjaa hampaat useamman kerran päivässä (ei kuitenkaan välittömästi mehujen nauttimisen jälkeen), ja muista harjata kevyesti myös kieli! Esimerkiksi työtovereita ajatellen voi olla hyvä ajatus käyttää raikastavaa suusuihketta. Sen sijaan purukumi ei ole kovin hyvä ajatus, sillä pureksiminen aktivoi nälän tunteen.

Yksi vaihtoehto suusuihkeeksi on A. Vogelin Echinacea-Salvia kurkkusuihke: se sisältää punahatun ja salvian ohella myös raikkaan makuista piparminttua.